Riskienhallintaan tähtäävien pelitaktiikoiden ongelmana on myös se, että niiden avulla ei voi voittaa mielekkäitä summia.
Pieni riski tarkoittaa aina pieniä voittoja. Mikäli pelaat rulettia panostamalla yhden prosentin pelikassastasi 1:1-voittosuhteen kohteille, sinun tulee voittaa sata kertaa peräkkäin ennen kuin pelikassasi koko on edes tuplaantunut.
Pelikassan loppumisen varominen ja sitä välttelevät pelitaktiikat kertovat myös sellaisesta suhtautumisesta rahapeleihin, jota ei mielestämme pitäisi markkinoida. Lähtökohtana kasinopelien pelaamiselle tulisi olla se, että todennäköisesti kasino vie rahasi. Pelaaminen on mielekästä vain sen antaman viihteen vuoksi ja sen tähden, että negatiivisesta odotusarvosta huolimatta pelaajalla on aina pieni mahdollisuus rikastumiseen.
Pienillä panoksilla pelaamisen ja siihen perustuvien järjestelmien ongelmana on se, että niissä pelaaminen pitkittyy ja pelien voitot alkavat lähestymään niiden matemaattista odotusarvoa. Pelaamalla tuhat kierrosta yhden sentin panoksella pelikassastasi on varsin suurella todennäköisyydellä jäljellä noin (10€ ’ 0.9865)^1 000 = 1,25€, kun taas pelaamalla yhden kierroksen kymmenen euron panoksella sinulla on lähes 50 % todennäköisyys tuplata voittosi.
Fibonacci järjestelmässä pelaaja joutuu jatkuvasti korottamaan panoksiaan, joten toimiakseen järjestelmä vaatii todella pienillä panoksilla pelaamista. Tämä onkin suositeltavaa, mikäli tavoitteesi on vain kuluttaa aikaa nettikasinolla tai nauttia perinteisen kasinon tunnelmasta. Jos toivot voittavasi mukavan rahasumman, kannattaa mieluummin käyttää kohtuullisen kokoisia tasapanoksia. Saman rahasumman käyttäminen peliin kerta toisensa jälkeen on useimmille ihmisille selkeämpi tapa, jonka avulla pelikassan hallinta on helpompaa. Panos kannattaa asettaa riittävän suureksi, jotta voitot eivät ole täysin yhdentekeviä, mutta samalla riittävän pieniksi, jotta pelikassa riittää koko pelirupeaman ajaksi.