Fibonacci oli 1170-luvulla syntynyt italialainen matemaatikko, jonka tärkein saavutus oli arabialaisen lukujärjestelmän yleistyminen Euroopassa 1200-luvulta alkaen. Parhaiten hänet tunnetaan Fibonaccin lukujonosta, jossa jonon kaksi edellistä lukua muodostavat seuraavan luvun. Kyseisellä lukujonolla voidaan kuvata monia luonnontapahtumia ja sillä on myös yhtymäkohtia kultaiseen leikkaukseen.
Useita vuosisatoja myöhemmin Fibonaccin lukusarja löysi tiensä myös rulettiin.
Ruletti onkin matemaattisesti todella yhtenäinen ja kaunis uhkapeli, jota ovat vuosisatojen saatossa monet matemaatikotkin ihastelleet. On siis vain luonnollista, että pelaajat etsivät matematiikasta apua pelin päihittämiseen.
Fibonacci rulettijärjestelmä toimii hieman Martingale järjestelmän tavoin. Fibonaccin lukusarjaa käytetään määrittämään kunkin pelikierroksen panos. Jokainen pelissä saatu voitto siirtää pelaajaa yhden pykälän eteenpäin lukusarjalla, kun taas hävityn kierroksen jälkeen pelaajan tulee siirtyä kaksi askelta takaisinpäin. Toisin sanoen jokainen tällä järjestelmällä saatu voitto kattaa kaksi edellistä tappiota.
Martingale järjestelmää markkinoidaan usein väärin ymmärretyllä matemaattisella kaavalla, jonka avulla pelaajan olisi muka mahdollista saavuttaa positiivinen odotusarvo ruletissa. Fibonacci järjestelmä puolestaan ei edes yritä tehdä tällaista lupausta. Kyseessä on yksinkertaisesti pelikassan hallintaan tähtäävä järjestelmä, jossa pelaaja pyrkii pääsemään mahdollisimman pitkälle lukusarjassa ennen pelaamisen lopettamista.
Fibonaccin lukusarja on varsin yksinkertainen lukusarja, jossa kaksi numeroa lasketaan yhteen ja sarjan kolmas numero muodostuu näiden kahden numeron perusteella. Sarjan kymmenen ensimmäistä lukua ovat siis 1, 1, 2, 3, 5, 8, 13, 21, 34, ja 55. Sarjaa voi jatkaa eteenpäin loputtomasti.
Rulettijärjestelmänä kyseinen lukusarja toimii siten, että jokainen sarjan luku määrittää pelikierroksen panosta.
Voittavan pelikierroksen jälkeen pelaajan tulee siirtyä lukusarjalla yksi askel eteenpäin.
Hävityn pelikierroksen jälkeen tulee siirtyä kaksi askelta taaksepäin. Pelaajan tarkoituksena on edistyä lukusarjalla niin pitkään, että hän on tyytyväinen voittoihinsa ja lopettaa pelaamisen. Esimerkki kymmenen rulettikierroksen pelaamisesta voisi olla vaikkapa tällainen:
Kierroskohtaisen panoksen ei tietenkään tarvitse olla tasan yksi euro. Voit valita haluamasi panoksen ja kertoa sen lukusarjan arvolla.
Järjestelmää voisi siis myös ajatella niin, että alkupanosta lukuun ottamatta siinä panostetaan vain edellisten kierrosten voittoja. Fibonacci järjestelmä on siis pelaajan oman kassanhallinnan osalta todella turvallinen pelistrategia. Toisaalta ruletissa keskimäärin noin joka toinen kierros voittaa ja joka toinen häviää. Talolla on kuitenkin pelissä pieni etu, joten häviö on aavistuksen verran voittoa todennäköisempi. Pelikierrosten kasvaessa pelaaja siis siirtyy lukusarjalla vääjäämättä kohti aloituskohtaa ja talon edusta johtuen putoaa lopulta pois koko lukusarjasta. Fibonacci järjestelmää pelatessa onkin siis tärkeää valita ennalta se kohta lukusarjasta, jolloin pelaaminen lopetetaan.
Monet pelaajat kokevat Fibonacci rulettijärjestelmän käyttämisen varsin hankalaksi. Lukusarjan seuraavien lukujen laskeminen on helppoa, mutta takaisinpäin palatessa on huomattavasti hankalampaa muistaa, mihin kohtaa sarjaa olisi hävityn kierroksen jälkeen palattava. Nettikasinolla pelatessa kannattaakin laskea lukusarjaa valmiiksi aina siihen pisteeseen asti, jolloin olet päättänyt lopettaa pelaamisen. Tämä toimii samalla hyvänä muistutuksen siitä, että pelaaminen kannattaa lopettaa ajoissa. Pidempään jatkuessaan Fibonacci järjestelmä johtaa lopulta aina lukusarjan alkupisteeseen päätymiseen. Moni pelaaja harjottelee ensin strategiaa demopeleissä. Ilmainen ruletti pelataan samalla tavalla kuin tavallinen ruletti, mutta ilman oikeita panoksia.
Fibonacci systeemin käyttäminen ei millään tavalla paranna voittomahdollisuuksia ruletissa. Muiden pelijärjestelmien tavoin se vaikuttaa vain varianssiin. Tavallaan se johtaa päinvastaiseen lopputulokseen Martingale järjestelmään verrattuna. Martingalea pelaamalla pelaajan panokset kasvavat jatkuvasti, joten lopulta koko pelikassa on panostettava yhdellä kierroksella. Fibonaccia pelaamalla panos puolestaan pienenee jatkuvasti, sillä pitkällä tähtäimellä pelaaja häviää enemmän pelikierroksia kuin voittaa.
Riskienhallintaan tähtäävien pelitaktiikoiden ongelmana on myös se, että niiden avulla ei voi voittaa mielekkäitä summia.
Pieni riski tarkoittaa aina pieniä voittoja. Mikäli pelaat rulettia panostamalla yhden prosentin pelikassastasi 1:1-voittosuhteen kohteille, sinun tulee voittaa sata kertaa peräkkäin ennen kuin pelikassasi koko on edes tuplaantunut.
Pelikassan loppumisen varominen ja sitä välttelevät pelitaktiikat kertovat myös sellaisesta suhtautumisesta rahapeleihin, jota ei mielestämme pitäisi markkinoida. Lähtökohtana kasinopelien pelaamiselle tulisi olla se, että todennäköisesti kasino vie rahasi. Pelaaminen on mielekästä vain sen antaman viihteen vuoksi ja sen tähden, että negatiivisesta odotusarvosta huolimatta pelaajalla on aina pieni mahdollisuus rikastumiseen.
Pienillä panoksilla pelaamisen ja siihen perustuvien järjestelmien ongelmana on se, että niissä pelaaminen pitkittyy ja pelien voitot alkavat lähestymään niiden matemaattista odotusarvoa. Pelaamalla tuhat kierrosta yhden sentin panoksella pelikassastasi on varsin suurella todennäköisyydellä jäljellä noin (10€ ’ 0.9865)^1 000 = 1,25€, kun taas pelaamalla yhden kierroksen kymmenen euron panoksella sinulla on lähes 50 % todennäköisyys tuplata voittosi.
Fibonacci järjestelmässä pelaaja joutuu jatkuvasti korottamaan panoksiaan, joten toimiakseen järjestelmä vaatii todella pienillä panoksilla pelaamista. Tämä onkin suositeltavaa, mikäli tavoitteesi on vain kuluttaa aikaa nettikasinolla tai nauttia perinteisen kasinon tunnelmasta. Jos toivot voittavasi mukavan rahasumman, kannattaa mieluummin käyttää kohtuullisen kokoisia tasapanoksia. Saman rahasumman käyttäminen peliin kerta toisensa jälkeen on useimmille ihmisille selkeämpi tapa, jonka avulla pelikassan hallinta on helpompaa. Panos kannattaa asettaa riittävän suureksi, jotta voitot eivät ole täysin yhdentekeviä, mutta samalla riittävän pieniksi, jotta pelikassa riittää koko pelirupeaman ajaksi.
Ruletti on uhkapeli suomalaisille, jossa pelaajalla on erittäin vähäiset mahdollisuudet vaikuttaa voittomahdollisuuksiinsa. Itse asiassa alkuperäisessä ruletissa odotusarvo pysyy täsmälleen samana, teitpä pelissä mitä hyvänsä. Tästä huolimatta peliin on kehitetty useita järjestelmiä, joiden avulla pelaajat kuvittelevat pystyvänsä nostamaan voiton todennäköisyyttä.
Rulettijärjestelmien suosion taustalla lienee se, että esimerkiksi blackjackissa ja crapsissa pelaajat voivat parantaa voittomahdollisuuksiaan erilaisten pelistrategioiden avulla. Nämäkään tekniikat eivät auta kokonaan voittamaan talon etua, mutta ne parantavat pelien palautusprosenttia huomattavasti.
Tunnetuin ruletissa käytetyistä järjestelmistä on Martingale, jossa panos tuplataan jokaisen hävityn pelikierroksen jälkeen. Tässä järjestelmässä jatkuvasti kasvavat panokset muodostuvat nopeasti ongelmaksi.
Fibonacci järjestelmässä panosten kasvattamiseen käytetään yksinkertaisen tuplaamisen sijaan Fibonaccin lukujonoa. Tämän ansiosta panosten kasvaminen pysyy maltillisempana ja panosta tulee myös laskea keskimäärin joka toisella pelikierroksella. Tämä järjestelmä onnistuu siis enimmiltä osin välttämään Martingalen ongelmat, mutta muiden rulettistrategioiden tapaan sekään ei anna mitään etua itse peliin.
Jos rulettiin olisi olemassa jokin toimiva järjestelmä, jolla pelin odotusarvon voisi muuttaa positiiviseksi, tämän järjestelmän keksijät olisivat tienanneet miljoonia pelaamalla eri kasinoilla. Lopulta koko rulettipeli olisi kadonnut kasinoilta, sillä yhdelläkään kasinolla ei ole varaa ylläpitää jatkuvasti tappiota tuottavaa peliä. Voit siis luottaa siihen, että ruletissa yhdelläkään pelaajalla ei ole mitään etua muihin nähden, käyttipä hän sitten millaista järjestelmää tahansa.